HETKI OMAA AIKAA

Se kun olet tottunut yli kymmenen vuoden ajan siihen että sinulla on paljon omaa aikaa ja yhtä äkkiä sinusta tuleekin touhukkaan taaperon äiti. Niin kyllä vain sitä oma aikaa kaipaa. Ainakin minä. Mistä otan sitten arjen keskellä hetken omaa aikaa?

Minulle omaa aikaa on A:n päiväuni aika ja ne muutamat tunnit illalla sen jälkeen kun olen nukuttanut A:n yöunille. A menee yleisimmin ehkä 9 aikoihin nukkumaan. Omalla ajalla teen sellaista mitä en halua tehdä A:n kanssa ja mistä rentoudun, mikä on minulle mieluisaa. Juon kahvit rauhassa, valokuvaan, kirjoitan blogia ja teen töitä (sunnuntaisin ja pyhinä).  Ja maanantaisin siivoan kodin. A ei pidä imurin hurinasta, joten hänen nukkuessa ulkona, imuroin. 

Toisinaan koirat vaativat erityistä huomiota kun A nukkuu, joten silloin se päiväuniaika menee siihen, mutta ihanaa puuhaa se on vain koirien kanssa olla ja antaa kaikki huomio heille. 

Yleensä myös mieheni tultua töistä, leikkii hän A:n kanssa lastenhuoneessa tai touhuaa muuta, ja silloin voin itse nostaa vaikka jalat sohvalle ja ottaa rennosti tekemättä mitään. Näistä monesta pienestä hetkestä koostuu ne minulle tarpeelliset voimavarat. Milloin voin keskittyä muitten hoitamisesta vain itseeni. Ja se että, on vaikka se tunnin oma aika päivässä, saa harrastaa mistä tykkää, niin antaa itselle paljon. Ja sen myötä nauttii äitiydestäkin enemmän.

Minulta kysytään monesti onko ajateltu jossain vaiheessa A:ta viedä päiväkotiin. Niin ei olla kyllä ainakaan muutamaan vuoteen. En ole edes ajatellut sitä. Ehkä joskus tai sitten ei. Ehkä muutama päivä viikossa, A:n ollessa esimerkiksi neljävuotias, mutta onneksi näitä ei tarvitse miettiä vielä vuoteen jos toiseen.  Tykkään älyttömästi olla kotona ja touhuta A:n kanssa, haaveiltiinhan me hänestä melkein 10 vuotta. Nyt nautin sitten siitä kunnolla.

  Villa H:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin