Ihanaa alkanutta vuotta! Meillä vuosi vaihtui onnellisesti, sillä koirien ei tänä vuonna tarvinnut pelätä ja täristä jatkuvaa pauketta ja räiskyntää. Me lähdettiin hyvissä ajoissa maaseudun rauhaan siskoni perheen luo yökylään. Niin täydellistä kyllä, eikä nähty yhtään rakettia, lenkillä kuului vaan kaukaista kuminaa, mutta ei onneksi pojat niistä säikähtäneet sen enempää kuin vähän korvia lotkauttivat.
Samalla saimme kolme A:n serkkua yökylään
heti vuoden alussa. He ovat ulkoilleet yhdessä niin paljon näitten parin päivän
aikana, että voi olla taas aikamoinen lasku maanantaina, kun ei enää olekaan
kavereita joka päivä leikkimässä A:n kanssa. Tuolla teltassa on välillä ollut melkein ruuhkaa kun A serkkuineen on siellä leikkimässä.
Tänä vuonna aion kyllä enemmän käydä A:n kanssa serkkujen luona leikkimässä, sillä hän on nyt siinä iässä jo, että kaipaa kavereita. Eräs päivä joulun jälkeen naapurin lapset tulivat innoissaan moikkaamaan A:ta, kun olimme tulossa lenkiltä kotiin. A kysyi tytöiltä haluavatko he leikkiä hänen kanssa ja tytöt sanoivat että ei, kun heillä omat leikit kesken. Voi sitä itkua kotiin tullessa kun A:lle tuli niin paha mieli. Sanoin vain ettei he halua olla sun kanssa, mutta äiti ja isä haluaa olla aina ja haluaa aina leikkiä <3. Parempi vain ettei enää leiki isompien naapurin lasten kanssa, niin ei tule enää pettymyksiä. Näin pienenä se näköjään alkaa, ettei kaikkia oteta mukaan. Onneksi A:lla on paljon serkkuja kenen luona käydä leikkimässä ja jotka innoissaan ovat A:n kanssa <3.
Yksi tämän vuoden tavoite on olla sosiaalisempi, niin että vähän useammin voitaisiin lähteä kyläilemään, koska täällä kotona viihtyy niin mainiosti, ettei kauheasti jaksa minnekään enää lähteä. Ja koska viime vuonna sai luvan kanssa olla vain kotona, niin tähän tottui vähän liikaakin.
Villa H:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin
Kivaa, että A pääsi leikkimään serkkujensa kanssa. Lapsen suru oli varmasti raastavaa katsottavaa, kun naapurin lapset eivät pystyneetkään leikkimään. Mutta minusta kannattaisi jutella heidän kanssaan ja selittää, että tuntuu ikävältä jättää toinen yksin. En tiedä, minkä ikäisiä he ovat, mutta jos ovat vasta lapsia, niin ehkä hekin vasta harjoittelevat kaveritaitoja. Ja ehkä heillä oikeasti oli pitkään suunniteltu leikki alkamassa, mutta toki meidän aikuisten näkökulmasta silloin ei olisi kannattanut tulla edes moikkaamaan. Pahan puhuminen lapsista sanomalla, etteivät he ”halua leikkiä sinun kanssasi” kuulostaa nimittäin aika rajulta sekä A:lle että naapureiden kannalta, mutta ymmärrän kyllä hyvin, että äitinäkin tilanne on ollut hirveä, kun oma lapsi ”hylätään”. Toivottavasti jatkossa naapureidenkin kanssa löytyisi välillä yhteistä leikkiä, niin saisi touhuta yhdessä kotimaisemissa ”helposti”, ilman että pitää lähteä joka kerta varta vasten johonkin. Yst. Paula
VastaaPoistaNiin on, ihana kun paljon serkkuja <3. No niinpä, tosiaan nuo lähinaapureiden lapset on jo koululaisia ja ehkä noin 9 v. Heillä jo niin omat leikit, mut jossain vaiheessa he tulivat innoissaan pyytämään A:n sisältä heidän leikkeihin, mut ymmärrän kyllä et heillä omat leikit. Joo, oon suorapuheinen, ja sanoin mitä lapset sanoi suoremmin.. mut on täällä onneksi naapureissa myös omanikäisiä joiden kanssa käydään aina puistoilee kun ehditään. Korona-aikaan kun ei ole kerhoja, niin ei niin paljon pääse leikkimään kavereitten kanssa. Kiitos paljon kommentista.
Poista