ÄITIYTTÄ REILU KOLME KUUKAUTTA TAKANA

Niin vähänkö siitä on aikaa kun teit meistä äidin ja isän? Loksahdit kuin puuttuva pala palapeliin meidän perheeseen. Niin kuin sen pitikin mennä. Kuherruskuukauden jälkeen minulle iski väsymys monesti kesken päivän, kun istahdin sohvalle A:n nukkuessa. Kunnes oivalsin, että juurikin se tekemättömyys ja sohvalla istuminen A:n päiväunien aikaan tekee minut väsyneeksi. Ei minua ole luotu sohvalla makaamaan, vaan touhuamaan. Niinpä päiväunien aikaan teen niitä omia juttuja, joita en halua tehdä A:n ollessa hereillä, kuten vaikka juuri blogin kirjoittamista. Tämä on kyllä niin oma henkireikä kuten valokuvaaminenkin.  Nämä omat hetket ovat kyllä kallisarvoisia, jaksaa taas touhuta ja leikkiä taaperon kanssa.

Vieläkin huvittaa jotkut kysymykset mitä kyselin lapsitiedon jälkeen sisaruksiltani joilla oli jo lapsia. Milloin hänet pitää pestä ja kuinka usein ja miten jne. Mitä tarvikkeita tarvitaan, minkä kokoisia vaatteita, monet vaatteet jne. Vaikka olen hoitanut lapsia paljon, niin ei näitä perusjuttuja niin ole miettinyt sen enempää, ennen kuin oli tosi kyseessä. 

A nukkuu meidän välissä ja tankkaa läheisyyttä ja rakkautta. Välillä A saattaa öisin äännähtää, ehkä vähän itkeä, mutta rauhoittuu saman tien kun häntä vähän silittää tai ottaa kainaloon nukkumaan. Nämä yölliset hetket ovat tärkeitä. Hymyilen. Miten onnekas olenkaan, kun saan olla juuri hänelle äiti. Yöheräämiset eivät haittaa, ne ovat ihania hetkiä. Jatkaa unta aivan lähekkäin. Antaa toiselle läheisyyttä mistä on ollut puutetta aiemmin.  En raaski kokeilla nukuttaa pientä omaan sänkyyn, vaan haluan pitää hänet vieressäni.

Päivärytmi ja rutiinit ovat kyllä tulleet meille tärkeiksi, helpottavathan ne arkea huomattavasti. Mutta paineita äitiydestä, koenko niitä? Pakko myöntää, etten koe mitään paineita. Sillä näin ado äitinä on niin hyvä tuki, kaikesta voi kysyä ja kaiken voi tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Ja toisaalta, adoptioneuvonnan aikana käytiin asiat niin hyvin ja perusteellisesti läpi, että jotenkin sitä oli jo kaiken odotuksen jälkeen niin valmistautunut kaikkeen. En tiedä. Enemmän paineita oli yrittäjänä työelämässä, kun deadlinet paukkuivat ja töitä tuli tehtyä yötä myöten. Ja kyllä, arki on paljon helpompaa lapsen kanssa kuin työssä käyminen. Mielelläni olen kotona ja teen hieman töitä välillä. Kyllähän tätä äidiksi tuloa ehdin odottaa sen kymmenen vuotta <3.

  Villa H:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin