Kuuntelin sunnuntaina mieheni ja A:n keskusteluja aamupalaa laittaessa. A: mulla on niin paljon kaikkea, en tarvitse enää mitään. Ja samalla vei sänkyyn leluja Mieheni: niin sinulla on. Myöhemmin päivävaatteita laittaessa A: kuka toi mulle tän yöpaidan? Minä: tonttu toi sen joulusukkaan. A: kiitos tonttu, en tarvitse enää lisää. Oikeesti, en kestä miten ihana hän on. Olen kyllä niin ylpeä hänestä. Miten hänelle on jäänyt mieleen se, että riittää kun on jotain. Tai että ei kaikkea tarvitse itsellä olla.
Ja olen kyllä A:n kanssa samaa mieltä siinä, että hänellä on kaikkea. Ei niitä leluja montaa tarvitse olla, koska aika paljon aikaa menee ulkoillessa ja sitten nyt häntä kiinnostaa tehtäväkirjat, värittäminen, askartelu ja tarrojen liimaaminen. Niin ei niinkään leikitä leluilla koko päivää.
Käydään aika harvoin missään kaupassa, mutta joskus kun käydään, saatan tahallaan mennä leluosaston ohi, ihan vain että A näkee mitä kaikkea siellä on. A saattaa sanoa, haluan tämän nuken. Ja kun sanon, sinulla on jo kaksi nukkea kotona, se riittää ja hän ohittaa hyllyn. Tai jos sanon, ei me tarvita sitä, sinulla on jo tarpeeksi leluja kotona, hän ohittaa lelun.
A on tottunut välillä olemaan mukana minun töissä ja tietysti näkee kotona, kun teen tietokoneen äärellä töitä. Kerran olohuoneen taulua katsellessa A sanoi, haluan punaisen pyörän. A: Ei, kun äiti älä osta mulle pyörää, mulla on jo pyörä. Äiti, ostan sulle pyörän. Minä: Kiitos, ihana, mistä saat rahat pyörän ostoon? A: teen töitä. Myöhemmin A meni tietokoneelle ja näpytteli sitä ja sanoi, äiti minä teen töitä. Hän on tainnut tarkkaan kuunnella, että äidin ja isän pitää tehdä töitä, että saa rahaa ostoksiin.
Kuvissa näkyy lastenhuoneen uusi järjestys. Vaihdoin sängyn toisinpäin ja samalla tuli runsaasti lisää leikkitilaa. Nykyään A leikkii hetkittäin jo yksikseenkin huoneessaan ja yks päivä hetken leikittyään tuli sanomaan, äiti pääseekö tonttu tänne? Menen siivoamaan. Hetken päästä tuli huoneestaan ja sanoi äiti, kuka siivosi oman huoneen? Nyt pääsee tonttu, äiti ja isä huoneeseen. Äiti, sano thank you A. Hän on innostunut todella jälkiensä siivoamisesta ilman että edes sanoisin, että keräähän lelut takaisin. Tähän siivousinnostukseen taitaa tulla vaikutteita himojärjestelijä äidiltä. A saattaa sanoa minullekin, että äiti älä sotke. Joskus A sanoo, äiti älä tule, minä siivoan ja joskus taas hän sanoo, äiti tule siivoamaan mun kanssa.
Lelujen siivoamiseen leikkien tai päivän päätteeksi auttaa se, että kaikilla erilaisilla leluilla on oma korinsa tai paikkansa. Ja kun leluja on vähän, ei niistä kovin suurta sotkua saakaan aikaiseksi. Haluan että A arvostaa ja pitää huolta niistä leluistaan, vaatteistaan ja tavaroistaan mitä hänellä on. Ja pakko vielä sanoa, että totta kai jokainen kasvattaa lapsensa tavallaan ja jokainen lapsi on luonteeltaan erilainen.
Villa H:
Hienoa että toistaseksi olette välttyneet leluähkyltä. Tilanne saattaa muuttua kun A menee päiväkotiin ja tutustuu kaiken maailman muovihärpäkkeisiin...toivotaan hän pysyy tolkun ja kohtuuden ihmisenä vielä sittenkin :-)
VastaaPoistaJoo, kun eihän ne lelut taivaalta tipahda niin ei ähkyä voi tulla :D. Ja toisaalta niin vähän niillä leikitään että parempi kun ei liikaa olekaan. No se on totta, toisaalta kiva kyllä että erilaisia leluja on eripaikoissa, kotona erit, hoidossa erit (jos menee muutamaksi päiväksi viikossa päiväkotiin) ja kavereitten luona ja mummolassa erit. Varmasti sitten kun omalla rahalla ostaa niin saa ostaa lisää, mutta luulen että äidillä ja isällä järki pysyy määrässä mukana. Tänään hän taas aamulla leluja sänkyyn kantaessa tokaisi että minulla on niin paljon kaikkea <3. Ihana kun on tyytyväinen lapsi. Varmasti tärkeintä se että on paljon äidin ja isän kanssa, paljon syliä ja läheisyyttä ja lämpöä sekä keskusteluita.
Poista