Tämä joulu on aivan erityinen joulu.
Tämä joulu on ensimmäinen joulu tyttäremme kanssa perheenä. Ja on kiva luoda omia perinteitä niiden
olemassa olevien perinteiden rinnalle. Joulupäivänä me paistamme joulukinkun ja
syömme jouluruokaa kotonamme. Niitä ruokia mitkä on parhaita, eli kinkkua,
karjalanpiirakoita ja lanttulaatikkoa.
Joka aamu aamupuuroa syödessä
katsomme ylen joulukalenteria. Puuroa odotellessa hyräilemme tunnusmusiikkia.
Vaikka toinen ei joulusta vielä paljon ymmärrä, kuuluu aina ”tonttu”.
Kuusen alla on ollut jo muutaman
viikon joululahja meiltä hänelle.
Muutamia kertoja hän on käynyt pakettia katsomassa ja kantelemassa,
mutta muutoin saa paketti olla rauhassa kuusen alla. Ihan kuin sen kuuluisi
siellä ollakin.
Haluamme kasvattaa tyttäremme
siihen, että jouluna tärkeintä ei ole lahjat. Hän saa paketin, ehkä kummeilta
kanssa. Hänellä on kuitenkin kaikkea, mitä tarvitsee. Jouluna saa jotain
pientä. Tärkeintä on se yhdessä oleminen ja muuten joulun tunnelmasta
nauttiminen.
Meillä on vietetty oikeastaan koko
joulukuu todella rauhallisesti. Joulunalusaika on ihanaa aikaa, ei kiirettä
eikä hoppua. Iltalenkillä on ihana ihastella naapuruston kauniita jouluvaloja
ja ikkunoista näkyviä joulukuusia valoloistossaan. Kuunnella aamusta iltaan
joululauluja. Aion ulkoilla, lukea ja syödä vähän herkkujakin sekä tietysti leikkiä ja lukea A:n kanssa.
Villa H: