JUST NYT…

Haaveilen seuraavasta lomasta ulkomaille. Haaveena on päästä lähi vuosina Malediiveille. Olen A:n kanssa ihastellut kuvia sieltä ja näyttää kyllä niin unelma lomakohteelta. 

 

Odotan innolla marraskuuta ja tulevaa joulua. Tällä viikolla tilasin muutaman joulukuusenkoristeen lisää. Joulukuusihan meillä on jo valmiina viime vuodesta. Onnistuin kuin onnistuinkin Setrin säilyttämisessä seuraavaan jouluun.

 

Just nyt kaikki on hyvin. Kellojen siirto hieman väsyttää, mutta eiköhän se tasoitu ensi viikkoon. Sillä tänään taas paistaa aurinko, niin mahtavaa! 

 

Tänään lähti pari isoa mattoa ja päiväpeitto pesulaan. Oli kyllä niin loistavaa palvelua. Eilen soitin ja sain kuljetuksen tälle aamupäivälle, että ehtii eteenpäin matot pestäväksi vielä tämän päivän kuormaan, vaikka heillä oli jo ajot täynnä. Meillä on nyt sängyn ympärys vuorattu erilaisilla taljoilla ja pienillä matoilla, ettei koirien jaloille käy huonosti, kun hyppäävät sänkyyn tai sängystä pois.

 

Meille tuli tänä vuonna ensimmäisen kerran lelulehti ja se on ollut hyvin luettu siitä lähtien, kun sanoin että A:lle tuli postia <3. 

 

Huvittaa se, miten uuden sohvan myötä lähti vaihtoon myös hyllykkö, taulut ja matto. Mutta just nyt, meidän olohuone näyttää täydelliseltä pesältä minne on ihana käpertyä loikoilemaan joko sohvalle tai pehmoiselle matolle.

 

 

Ja aurinkoista torstaita, tänään taas oli upea auringonpaiste ainakin täällä.

  Villa H:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin

 

VAATEKAAPIN JÄRJESTÄMINEN

Pari viikkoa sitten kävin lähes kaikki kaapit läpi ja ensimmäisenä tartuin vaatekaappiin ja järjestelin osan vaatteista uudelleen eri hyllyille. Vaatekaapista ei juuri lähtenyt muuta pois, kun ylähyllyltä muutama talja kodinhoitohuoneen kaappiin niin koristetyynyt mahtui ilmavammin ylähyllylle.

 

Liukuovikaapiston 2/3 osaa on minun vaatteille (yksi hylly laatikoille, joissa säilytetään papereita ja muistoja) ja 1/3 osa on miehen vaatteille sekä petivaatteille. Tykkään siitä, kun kaappitilaa on reilusti ja vaatteet saa olla väljästi esillä ja on tuolla muutama hylly aivan tyhjänäkin. 

 

Vaatteitahan ei tarvitse paljoa. Minun vinkkini onkin, että osta vain sellaisia vaatteita jotka ovat niin ihania, että haluaisit pitää niitä joka päivä. Kyllähän niitä hutiostoksia tulee itsellekin, mutta harvemmin kuin nykyään niin vähän tulee vaatteita ostettua. Ostan vaatteita vain silloin, kun entisen menee huonoksi tai kuluu puhki.

 

Tykkään säilyttää kaikki t-paidat, puserot ja housut henkareissa mekkojen lisäksi. Neuleet minulla on hyllyllä. Rakennusaikaan jo suunnittelin vaatekaapin sisällön niin, että saan sinne juuri sellaiset säilytystilat mitä tarvitsen ja niinpä keskimmäisessä osassa kaappia on tanko kahdessa tasossa. Ja reunimmaisessa kaapissa on hyllyjä, vetokoreja sekä tanko mekoille. Minulla on puolipitoiset vaatteet aina toisessa reunassa ja puhtaat toisessa reunassa värikoodattuna tummasta vaaleampaan. 

Vaatekaappini kulmakivet ovat neuletakit, mustat housut, nahkahame ja kesällä valkoiset t-paidat, farkkuhame ja mekot. Noilla vaatteilla pärjään ja koska vaatekaappiin sopii, on siellä vaatteita joita käytän todella harvoin.

 

Vinkkini toimivaan vaatekaappiin:

• Ota hylly kerrallaan vaatteet kaapista, pyyhi pölyt ja laita takaisin vain joita oikeasti käytät.

• Asettele vaatteet kaappiin kategorioittain ja väreittäin. Näin näet sukat, neuleet, kesämekot jne yhdellä silmäyksellä.

• Mitoita säilytystilan tarve ja suunnittele juuri itselle sopiva säilytystila. Miten paljon tarvitset koreja, laatikoita, tankoa ja hyllytilaa.

• Osta vain mistä todella tykkäät. Elä kierrä turhaan kaupoilla/ verkkokaupoissa.

• Huolla vaatteet oikein, niin ne säilyvät kauemmin.

• Silitä vaatteet pesun jälkeen ennen kuin tuot kaappiin. Ja kun nostat vaatteet kuivumasta, viikkaa ne saman tien koriin ja vie kaappiin paikoilleen.

• Jos mahdollista suosi henkareita, niin vaatekaappi pysyy aina järjestyksessä.

• kun kaikella on paikkansa, pysyy kaikki ihanasti järjestyksessä aina. Ja säännöllisesti tehtävä kaappien läpikäyminen on todella nopeaa ja helppoa.
  

 

  Villa H:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin

ÄIDIKSI KANSAINVÄLISEN ADOPTION KAUTTA – MEIDÄN TARINA

 

Olen saanut todella paljon kysymyksiä niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin adoptioon liittyen ja olen luvannut vastata erillisessä postauksessa näihin kysymyksiin. Miten päädyitte adoptioon? Oliko päätös helppo? Kauanko prosessi kesti? Adoptioon ryhtyvillä on varmasti joitain pelkoja, oletko päässyt niistä yli?

 

Meidän taustalla on selittämätön lapsettomuus. Olimme puhuneet mieheni kanssa jo ennen lapsettomuushoitoihin menoa, että adoptio voisi olla se meidän polkumme tulla vanhemmiksi ja tutkin jo valmiiksi ketkä adoptiopalveluita antavat ja mitä kohdemaita sieltä löytyy. Mutta kävimme kaikki julkisella puolella annettavat hoidot läpi, koska luulin että hoidot pitää olla takana, että voi aloittaa adoptioneuvonnan (näin ei ole). Minulla on ollut myös jo lapsesta saakka tunne, etten tule saamaan biologista lasta.

 

Aloitimme adoptioneuvonnan joulukuussa 2014 ja neuvonta kesti noin vuoden. Neuvonnassa käytiin kaikki mahdollinen niin lapsettomuudesta, parisuhteesta, terveystiedoista, perheistä, taloudesta ja lapsen kasvatuksesta läpi. Neuvonnan lopuksi sosiaalityöntekijä kirjoitti kotiselvityksen, joka käsitteli mm. meidän elämäntilannetta, motiivia adoptioon ja valmiuksia adoptioon, ja se lähti muiden papereiden kanssa Valviraan adoptiolautakuntaan, joka myöntää adoptioluvan. 

 

2016 huhtikuussa saimme adoptioluvan ja pääsimme jonottamaan Suomen päähän milloin tulee meidän vuoro koota paperit ja lähettää Etelä-Afrikkaan. Nämä vaiheet ovat ihan maakohtaisia. Tässä kohtaa odotus Suomen päässä kesti 1,5 vuotta ja syyskussa 2017 meille tuli viesti, että olisi meidän vuoro koota paperit ja lokakuun lopussa ne lähtivät Etelä-Afrikkaan. Jännittävin aika alkoi, koska ei tiennyt yhtään milloin tulee SE puhelu, tieto lapsesta. Toisaalta mikään ei ollut varmaa, tuleeko puhelua edes koskaan.

 

Ja lopulta meidän paperit ehti olla noin 2 vuotta Etelä-Afrikassa, kun 18.82019 saimme SEN kauan odotetun puhelun, että meitä odottaa Johannesburgissa 1,5 -vuotias pieni tyttö. 

 

Oli vuosi 2010 kun menimme lapsettomuushoitoihin ja 2019 syksyllä saimme lapsen. Niin siinä meni reilu 9 vuotta ensimmäisistä lapsihaaveista siihen että saimme kauan odotetun lapsemme syliin vihdoinkin. Adoptioprosessi kesti meillä noin 5 vuotta. Jokaisen adoptioprosessi on ihan omanlaisensa. Eivätkä lapsiesitykset tule mitenkään sen mukaan kellä on pisimpään olleet paperit maassa, vaan aina lapsen etua ajatellen. Jokaiselle lapselle pyritään etsimään ne sopivimmat vanhemmat.

 

En muista, että olisi ollut mitään pelkoja, ehkä ensiksi ne liittyivät siihen, saamme koskaan lapsiesitystä. Enemmänkin sitä miettii millaisia haasteita matkan varrelle saattaa tulla. Jotenkin sitä vain luottaa ja uskoo, että kaikki järjestyy ja kaikkeen saa apua, jos tulee jotain ongelmia. Adoptioneuvonnassa käydään kaikki niin perusteellisesti läpi, että se valmentaa kyllä todella hyvin adoptiovanhemmaksi. Lisäksi kävimme vielä adoptiovalmennuskurssin. Kynnys avun pyytämiseen madaltuu kyllä, kun kertoo ja käy kaiken adoptioneuvonnan aikana. 

 

Se mikä mietitty, oli kiintymyssuhde, millaisia haasteita tulee olemaan jne. Kaikilla adoptiolapsilla on ainakin yksi hylkäämiskokemus takana ja adoption jälkeen kiintymyssuhteen rakentaminen alkaa aivan alusta. Muistan miten luin artikkeleita kiintymyssuhteesta A:n nukkuessa vieressäni hakumatkalla. Kiintymyssuhteen muodostamisessa saattaa mennä yli vuosikin, joten tämä on myös yksi syy, miksi en halua laittaa A:ta vielä päivähoitoon. Ensimmäisinä kuukausina sitä mietti onko toimittu oikein, oliko A liikaa jonkun sylissä jne. Olin tarkka siitä, että me vanhemmat olemme ne jotka häntä hoitaa, syöttää, pukee, hoivaa, lohduttaa ja ettei A ollut liikaa vieraitten sylissä, varsinkaan tuntemattomien tai sellaisten ketä näkee ehkä kerran vuodessa. Meillä A kiintyi alkuun enemmän minuun, eikä ensimmäisinä viikkoina mennyt mieheni syliin esimerkiksi. Minä hoidin hänet kokonaan aika pitkäänkin. Tämäkin oli etukäteen tiedossa, että lapsi saattaa kiintyä alkuun vain toiseen vanhempaan, niin osasi valmistautua siihen ettei hetkeen ole omaa aikaa tiedossa. Tämä on myös yksi syy, miksi en alkuun lähtenyt kotoa yksin lenkillekään ja jättänyt A:ta mieheni hoitoon. Tosin nyt on jo tilanne aivan toinen kun on vuosi kulunut. 

 

Meillä on ollut kaiken suhteen todella ”helppo” ensimmäinen vuosi, kuvittelin etukäteen että on vaikka millaisia haasteita. Kannattaa nauttia vain joka päivästä ja hetkestä pienen kanssa. Nauttia siitä miten hän kasvaa ja kehittyy sekä oppii uusia taitoja niin nopealla tahdilla. Ja olla onnellinen siitä miten ihana perhe meillä nyt on.

  Villa H:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin

TERASSIN SISUSTUS

 

Perjantaina leijaili ensimmäiset lumihiutaleet, joten oli jo aika laittaa loputkin kesäkukat pois ja sisustaa terassi syksyisemmäksi ja talvisemmaksi. 

 

 

Imuroin terassin ja sommittelin kalusteet uudelleen. Siirsin grillin pois näkyviltä, sillä eipä talvisin tule grillailtua, ja näin sain pöytäryhmän ja nojatuolit terassilasien eteen ja näyttää nyt tosi kivalta kun katsoo sisältä ulos.

 

Kävin ostamassa syyskukkia, lisäsin kynttilöitä sekä laitoin muutaman viltin ja taljat tuoleille lämmikkeeksi. Terassilasit pitävät viiman pois, niin vielä tarkenee kahvitella terassilla. Taidetaan joku päivä mennäkin glögiretkelle terassille A:n kanssa.

 

 

Suurehkot sypressit tuovat hieman näkösuojaa kadulta päin ja tykästyin kanervoihin tänä syksynä uudelleen. Etukuistille ajattelin hommata viime vuoden tapaan kranssin talveksi, sillä se oli niin toimiva pienelle kuistille missä kulkee rattaiden kanssa päivittäin.

  Villa H:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin