Kun normaali on epätavallista. Se kun lauantainen vapaapäivä
molemmilla ei ole ollut normaalia varmastikaan moneen vuoteen. Se että
lauantaina herätään ilman herätyskellon pirinää. Kummankaan ei tarvitse lähteä tai
tehdä töitä. Saa vain olla, tekemättä mitään tai tehdä just sitä mikä sillä
hetkellä on mieluisaa. Olla suorittamatta.
Ja vielä on sunnuntai edessä. Kuunnella koiran kuorsausta, lenkkeillä lumihunnun
päällä, lukea ensimmäistä joululehteä ja juoda glögiä takkatulen loimutessa
taustalla.
Nautin herätä hitaasti. Keitän aamukahvit ja luen uutiset sohvalla kahvia
hörppien. Annan koirille hieman ruokaa ja lähden lenkille vasta tunnin päästä.
Luen kirjaa. Mietin ääneen, että nyt olisi sopiva päivä kitkeä pensasaitaa, mitä
ei kesällä ehtinyt tekemään. Mieheni mielestä erittäin huono idea. Ja totta,
miksi ei voisi vain lorvia koko päivää? Teen ruokaa ilman kiirettä, katan
pöydän ja odotan miestäni renkaanvaihdosta. Syödään ja luen taas. Lenkkeilen,
lämmitän takan ja nautin lepopäivästä koirien kanssa. Epänormaali lauantai on
kyllä ollut niin parasta hetkeen, että taidan nauttia samanlaisista lauantaipäivistä vuoden
loppuun saakka, niin että epätavallisesta tulee normaalia.
Seuraa Villa H:
Lorvimiselle ei tosiaan nykypäivänä jää aikaa enää ollenkaan mikä on tosi sääli :/ Ihanaa, että saitte nauttia ”epänormaalista” päivästä :)
VastaaPoistaNiin tai ei jää jos on työnarkkari, heh. Minä pidin kaksi päivää kesälomaa ja mieheni 0. Ja tähän asti töissä 6 pv vk:ssa niin kyllä, nyt nautitaan vapaista viikonlopuista.
Poista