Meillä on nyt reilu kuukauden verran eletty päiväkotiarkea.
En ole muuten itse ollut koskaan päiväkodissa, joten kaikki on hyvin uutta
minullekin. Ja meillä kaikki alkoi paremmin kuin kuvittelinkaan. A alkuun
juoksi minua karkuun kun menin päiväkodista hakemaan, koska leikit olivat vielä
kesken <3. A on tosiaan suurin piirtein 3 päivää viikossa hoidossa.
Miten me sitten valmistauduttiin uuteen
arkeen?
Juttelemalla ja juttelemalla. Niin me
valmistauduttiin. Kerrottiin jo keväällä, että A pääsee sitten syksyllä
päiväkotiin. Hän kyselikin monesti,
milloin hän menee päiväkotiin. A olikin jo todella valmis päiväkotielämään,
sillä hän kaipasi jo erityisesti kavereitten kanssa leikkimistä. Koko kesän hän
leikki niin naapurin lasten kuin serkkujen kanssa, joten syksyllä päiväkodin
aloitus tuli luontevasti. Me luettiin muuten tosi paljon Sarika, tyttö Intiasta
– kirjaa kun A tuli meille. Ja se kertoo päiväkodista.
Ennen aloitusta me käytiin kerran
tutustumassa päiväkotiin, kierrettiin sisällä pikaisesti katsomassa paikat ja
sitten leikittiin ulkoiluaika hänen ryhmänsä kanssa. Alkuun A halusi seurata
minun sylistä ja sitten hän meni erään lapsen luokse ja sai jo ensimmäisen
uuden ystävän päiväkodista. Ja eipä olisi malttanut kotiin lähteä kun muut
lähtivät sisälle syömään.
A ehti ensimmäisellä viikolla olla sen
ensimmäisen päivän, 3,5 h, päiväkodissa ja sitten sairastui. Eka viikko piti
olla harjoittelua ja lyhyttä päivää, mutta se menikin kotona. Ja ehkä parempi
vain, että suoraan oli koko päivän, koska hakemaan mennessä hän ei olisi
malttanut kotiin lähteä. Vapaapäivinä ensimmäisenä herättyään A kysyy, onko
päiväkotipäivä? Niin reippaasti sinne joka aamu menee. Hän on saanut paljon
kavereita ja puhuu heistä sekä hoitajistaan paljon kotona.
Meillä on kyllä niin ihana päiväkoti.
Ihmettelen vain miten paljon he ehtivät siellä kaikkea tekemään. Eivät ne päivät kotona äidin kanssa niin
monipuolisia olisi.
Villa H:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin